On se sitten masentavaa nähdä, että huolimatta kaikesta ankarasta psyykkauksesta rankka univaje ja stressi pamauttaa oitis päälle "tarpeen" mässätä kaikki irti lähtevä. Alkaa tuntua siltä, että tärkein asia mistä minun pitää huolehtia laihduttaessa on tarpeellinen määrä unta. Väsyneenä alan heti ahmia ja voi apua jos pitää edes käydä kaupassa, niin se suklaalevythän suorastaan hyökkää kimppuun sieltä hyllystä. Ja kun sille sokeripirulle antaa pikkusormen, niin sehän sitten vie - eikä riitä edes koko käsi vaan menee koko täti niin että viuhuu. Vaaka näytti viimeksi semmoisia lukemia että meinasi itku tulla... Ja kun ei se auta, vaikka kuinka selittää että lapset sairastaa ja 4-6 tuntia huonolaatuista unta yössä ei riitä - se vaaka näyttää silti nousua!

Mitähän mää nyt sit tekisin. Ehkä pitää lukea vaikka se kirjastosta lainattu Sokeripommi - voisi kuulemma osua hyvinkin minuun. Vaikka epäilen kyllä että se lukeminen ei vielä minua laihduta...