En tiedä onko viikonlopun kevyt lipsahtelu tullut uniin, mutta näin perin ruokapitoista unta. Uudessa lähikaupassa nimittäin jaettiin jokaisen ostoksen kaupan päälle mikä tahansa pakaste. Mies löysi omien ostostensa päälle paketin ankanrintoja, mielestäni loistolöytö. Minä olisin halunnut ottaa mansikkasorbettia, jota olisi ollut ihanassa noin 15 litran ämpärissä, mutta mies oli sitä mieltä että ei se mahdu meille. Tämän jahkailun seurauksena kassaneiti päätti, että minä otan pizzan ja meni saman tien mikrottamaan sen minulle lounaaksi. Kauhea ristiriita: en saanutkaan mitään hyvää, vaan ankean pizzan, mutta toisaalta kun se oli jo kuumennettu, niin se olisi pitänyt sitten syödä heti ja se oli ihan hurjan houkutteleva.

Ihmeellinen on ihmismieli. Vaaka saa tänä aamuna jäädä, eilen oli taas tarjolla typerää lastensynttäriruokaa, jota tietysti sorruin syömään.