Joo, niin siinä sitten kävi, että tuota... öh... päätin tai siis en oikeastaan päättänyt vaan vähän niin kuin lipsahdin mässäämään ruokaa. Sen siitä saa, kun unohtaa siivouskiireissään lounaan jälkeen välipalan, eikä ehdi sitä päivällistäkään ja sitten on tupa täynnä pieniä vieraita, joilta jää iso pala jätskikakkua. Ei sitä voinut ihan kokonaan pois heittää. Ja muutenkin oli kovin pieniruokainen lauma, joten hyppelipä tämän äidin suuhun muutama lihapullakin, ja muutama juustopala ja parit viinirypäleet ja pari kourallista popcorneja. Eikä sitä nyt sitten enää mokomaa mässäystä ja lasten synttärijuhlien jälkeistä uupumusta, jossa pitää vielä iltayhdeksän jälkeen alkaa leipoa kakkua sukulaisille, niin ei sitä nyt sitten selvinpäin kestä, joten meni sitten sitä punaviiniäkin lasillinen. Tai ehkä kaksi.

Joten huomisaamun vaakalukema voi olla mielenkiintoinen. Ja olo muutenkin, kun viiden ja puolen viikon syömättömyyden jälkeen heittää massuun apetta. Puhumattakaan siitä mikä on fiilis, kun tuo ihana puuha pitää taas lopettaa! Monta päivää nälän kourissa, ennen kuin kroppa taas tajuaa että se on loppu ny.

No, toisaalta sitten taas tämänhän voi ottaa ihan siltä kannalta, että on terveellistä vähän herätellä aineenvaihduntaa :-? Eiks niin? Nyt sitä taas ihmeellinen elimistö ymmärtää, että ei ole nälänhätä, vaan ihan vaan huvikseen tätä tässä, ja raaskii luopua kaikista näistä ylimääräisistä kiloista? Joohan?

Jäämme tarkkailemaan... voin jo melkein maistaa tulevan närästyksen, ei ole ihan vatsahapot vissiin viritelty lihalle ja viinille. Mutta sovitaan nyt että tätä ei laiteta mihinkään repsahdusten kategoriaan, vaan harkittujen poikkeamien? (Mutta arvatkaa ottaako päähän aloittaa taas huominen jollain perhanan ananaspirtelöllä, varsinkin kun tytär  halusi ostaa sitä piimää... hmm, vieläköhän ehtisi lasin sitä tempaista tähän samaan katastrofiin? Anteeksi, hallittuun ruuansulatuselimistön herättelyyn.