Olen selvinnyt ihan hyvin siitä, että olen meinannut ihan ajatuksissani ohimennen napsaista jotain suuhun. Melkein on meinannut hypätä joku luumu aivojen ohi pöydältä suuhun, melkein on tehnyt mieli kuoria omena. Mutta nyt toi muu perhe tuolla syö nakkeja ja ranskalaisia ja ne sitten tuoksuu herkulliselta! Kuola vaan valuu... pakko syödä vahvinta purkkaa ja tiukimpia mentholipastilleja että ei sorru. Enkä voi syyttää kuin itseäni, kun ne nakit kerran ostin. Lounaskeittoani sentään virkistin ruokalusikallisella herkkukurkkukuutioita. Noin niin kuin kulinarismista kun oli puhe :-P

Eikä edes saunasiideriä, enkä edes vissyä muistanut ostaa. Light-mehu on laiha lohtu. Ha ha ha. Miinus kaksi kiloa. Johan se on hyvinkin yli kymmenen prosenttia tämän itsekidutuksen tavoitteesta. Seli seli, ei ole valaistuminen vielä tullut, kun himottaa niin järkyttävästi tuo ruoka. Toivottavasti tälläkin kuurilla tulee jossain vaiheessa se olo että koko ruoka vaikuttaa aivan oudolta asialta, ja sitä voi istua vastapäätä herkuttelevaa ihmistä ilman että tekee edes mieli. Vielä se syöminen tuntuu jotenkin liittyvän minuun. Olkoon huonotapaista, mutta en mene keittiöön.