Maanantain tuloksesta rohkaistuneena (pelkäsin vaa'an näyttävän 93), uskalsin ja muistin hypätä sinne luottavaisena tänäaamunakin. Hieman oli odottavainen fiilis, kun olen nyt syönyt niin kiltisti ja kurikkaasti koko alkuviikon - ja se palkittiinkin! 90,7 näytti hykerryttävän hienolta. Tosin samalla iski säikähdys siitä, että kohta mennään jo 80-luvulle, mutta ehkä sitäkin oppii sietämään ;-)

Maanantainen keskustelu terveydenhoitajan kanssa jäi jotenkin pyörimään päähän ja järjestelemään siellä asioita ja nyt on todella tyyni mieli. Semmoinen ihanan seesteinen, että nyt ei hötkyillä, olellaan ja elellään tässä vaan tämmöistä mukavaa tavallista elämää ja lopetetaan se joka suupalan miettiminen, mutta pidetään kuitenkin takaraivossa se muistuma siitä että aika lyhyessä hihnassa kuljetaan. Maanantaina puhuin vielä paljon siitä, miten koko pirun syöminen tuntuu stressaavan ihan kauheasti, kun pitää joka päivä monta kertaa miettiä, että mitä syö, kuinka paljon syö. Onneksi ei tarvitse miettiä milloin syö, kun on tuota jälkikasvua pitämässä rytmiä yllä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että sitä syö ruokaa ja sillä siisti, ei siitä tarvitse tehdä mitään elämän keskipistettä.

Yksi tärkeä apulainen on ollut karppileipä. Karppaus.infosta bongasin tiedon että Jukka Kurkelan tilalta tekee karppileipää, jossa on hiilareita todella vähän. Valmistusaineina lähinnä sokerijuurikaskuitu, pellavansiemenrouhe ja muna, eli kuitua riittää. Niitä hän sitten toimittaa Matkahuollon kautta koko maahan - tosin pitää ostaa aika kasa kerralla. No, minä ostin ja heitin pakastimeen pieniä tummia kakkaroita. Lapsen tuomio oli että maistuu kuituiselle ja tumman värin vuoksi leipä on meilllä "pimeää leipää". Yhden pimeän leipäsen (semmoinen reissumiehen kokoinen) kun halkaisee ja paahtaa ja päälle vähän voita, juustoa, leikkelettä mitä nyt milloinkin, niin siinä on ihan hyvä aamiainen. Tai välipala. Ei niin gurmeeta, että siihen himo tulisi ;-) mutta saa sillä vatsantäytettä ja kuitua.

Joten tästä jatketaan, ja nyt alkaa olla jo usko, ei vain toive, että joulun jälkeenkin ollaan 80-luvulla :-D