Viikonloppu meni puolisyöden. Aamulla mössöä, lounaaksi lauantaina ruokaa, sunnuntaina retkieväänä nutripatukka, välipalalla hedelmää tai jotain, päivällinen perheen kanssa ruokaa. Annokset ihan kohtuullisia. Erityinen kunniamaininta siitä, että sunnuntaina kahvilassa en ottanut kahvin kanssa mitään pullaa taikka kakkua, vaikka tarjolla oli jos jonkunlaista herkkua. Hyvä minä. Muutenkin napostelut kurissa. Niin sitä pitää.

Mahalaukku on pienentynyt, joten pienemmät annokset riittävät. Suuri työ onkin saada se tieto tuonne korvien väliin, että vähempikin riittää. Sitä ihan syömisen ilosta ja makujen nautinnosta napsii vanhaan malliin lautaselle ruokaa. Ei pitäisi, koska sittenhän sitä lihoo vanhaan malliin. Jännittää ihan kamalasti että miten sitä osaa taas syödä järkeviä määriä ja laatuja, ja vaaka kutsuu edelleen joka ikinen aamu, ja pitää yrittää sietää se, että lukemat ei laskekaan. Pientä nousua havaittavissa, mutta yllättävän pientä, koska syömiset on tosiaan pysyneet hyvin kurissa.

Kauheasti tekisi mieli kokata kaikkia herkkuja, kun ei oo pitkään aikaan saanut :-P