Miinuskiloja

Jahas. Tarttis taas tehdä jotain vai?

2009-01-17T20:27:01+02:00

Joo, ei tehnyt joulu hyvää linjoille, eikä näemmä päivitys blogille. Mun laatikot on hukkuneet! No, tilanne joulun jälkeen on taas se pirun kuusi joulukiloa. Ja vähän niitä paluukiloja, kun alkoi taas syödä. Hiljaista yritystä luopua suklaasta ja herkuista oli loppiaiseen asti, sen jälkeen on yritetty vähän rankemmin ottein. Keskimäärin menee kohtuullisesti ja paino on taas hitusen laskusuunnassa, mutta raaka totuus on että sata on vieläkin lähempänä kuin 90. Kai tää tästä taas...

Tai sit ei.

2008-11-15T11:53:00+02:00

On se sitten masentavaa nähdä, että huolimatta kaikesta ankarasta psyykkauksesta rankka univaje ja stressi pamauttaa oitis päälle "tarpeen" mässätä kaikki irti lähtevä. Alkaa tuntua siltä, että tärkein asia mistä minun pitää huolehtia laihduttaessa on tarpeellinen määrä unta. Väsyneenä alan heti ahmia ja voi apua jos pitää edes käydä kaupassa, niin se suklaalevythän suorastaan hyökkää kimppuun sieltä hyllystä. Ja kun sille sokeripirulle antaa pikkusormen, niin sehän sitten vie - eikä riitä edes koko käsi vaan menee koko täti niin että viuhuu. Vaaka näytti viimeksi semmoisia lukemia että meinasi itku tulla... Ja kun ei se auta, vaikka kuinka selittää että lapset sairastaa ja 4-6 tuntia huonolaatuista unta yössä ei riitä - se vaaka näyttää silti nousua!

Mitähän mää nyt sit tekisin. Ehkä pitää lukea vaikka se kirjastosta lainattu Sokeripommi - voisi kuulemma osua hyvinkin minuun. Vaikka epäilen kyllä että se lukeminen ei vielä minua laihduta...

Hei hoo, nyt mennään!

2008-11-05T11:27:00+02:00

Maanantain tuloksesta rohkaistuneena (pelkäsin vaa'an näyttävän 93), uskalsin ja muistin hypätä sinne luottavaisena tänäaamunakin. Hieman oli odottavainen fiilis, kun olen nyt syönyt niin kiltisti ja kurikkaasti koko alkuviikon - ja se palkittiinkin! 90,7 näytti hykerryttävän hienolta. Tosin samalla iski säikähdys siitä, että kohta mennään jo 80-luvulle, mutta ehkä sitäkin oppii sietämään ;-)

Maanantainen keskustelu terveydenhoitajan kanssa jäi jotenkin pyörimään päähän ja järjestelemään siellä asioita ja nyt on todella tyyni mieli. Semmoinen ihanan seesteinen, että nyt ei hötkyillä, olellaan ja elellään tässä vaan tämmöistä mukavaa tavallista elämää ja lopetetaan se joka suupalan miettiminen, mutta pidetään kuitenkin takaraivossa se muistuma siitä että aika lyhyessä hihnassa kuljetaan. Maanantaina puhuin vielä paljon siitä, miten koko pirun syöminen tuntuu stressaavan ihan kauheasti, kun pitää joka päivä monta kertaa miettiä, että mitä syö, kuinka paljon syö. Onneksi ei tarvitse miettiä milloin syö, kun on tuota jälkikasvua pitämässä rytmiä yllä. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että sitä syö ruokaa ja sillä siisti, ei siitä tarvitse tehdä mitään elämän keskipistettä.

Yksi tärkeä apulainen on ollut karppileipä. Karppaus.infosta bongasin tiedon että Jukka Kurkelan tilalta tekee karppileipää, jossa on hiilareita todella vähän. Valmistusaineina lähinnä sokerijuurikaskuitu, pellavansiemenrouhe ja muna, eli kuitua riittää. Niitä hän sitten toimittaa Matkahuollon kautta koko maahan - tosin pitää ostaa aika kasa kerralla. No, minä ostin ja heitin pakastimeen pieniä tummia kakkaroita. Lapsen tuomio oli että maistuu kuituiselle ja tumman värin vuoksi leipä on meilllä "pimeää leipää". Yhden pimeän leipäsen (semmoinen reissumiehen kokoinen) kun halkaisee ja paahtaa ja päälle vähän voita, juustoa, leikkelettä mitä nyt milloinkin, niin siinä on ihan hyvä aamiainen. Tai välipala. Ei niin gurmeeta, että siihen himo tulisi ;-) mutta saa sillä vatsantäytettä ja kuitua.

Joten tästä jatketaan, ja nyt alkaa olla jo usko, ei vain toive, että joulun jälkeenkin ollaan 80-luvulla :-D

Vihdoin taas laskusuunnassa...

2008-11-04T11:20:00+02:00

Eilen kävin terkkarin kanssa juttelemassa siitä miten on lähtenyt syöminen käyntiin ja sen kunniaksi uskaltauduin sitten aamusta vaakaankin. Hieman myönnän sitä vältelleeni, kun on tullut lipsuntaa jonkun verran... kaiken maailman pikkukekkeriä ja suklaapatukkakin väsyneenä ja vähän semmoista järkevän syömisen rajamailla heilumista, lähinnä määrissä. Positiivista tietysti on se, että kuuden hengen pakastekakku meni neljän hengen perheellä - ei minulla yksin :-P

Mutta se tulos: 91,6 maanantaiaamuna, eli saavutettiin taas se alin mihin pussikuurilla päästiin. Ei pidä valittaa, sehän on ihan selvä että hiukkasen tulee takaisin kun alkaa syödä, mutta ei pidä jäädä nyt sitten mässyttelemään sen kunniaksi että saa. Indeksi siis 38,13.

Shoppailua

2008-10-30T12:24:00+02:00

Lapsen piti saada mustat sukat ja housut Halloweenbileisiin, joten äiti shoppaamaan. Löytyi tarvittavat ja samalla kun sinne kauppaan piti mennä, niin tuli sitten kurkittua aletankoja. Sovitin ihan mielettömän määrän vaatteita, siis varmaan joku 30 vaatetta. Ostin kolme tunikaa/paitaa. Koko 44/46. Mukavinta oli se, että uskalsin ottaa koppiin sen koon vaatteita, uskalsin ymmärtää, että ei ole pakko etsiä isointa tarjolla olevaa. Nyt on taas vähän tyylikkäämpi olo ;-)

Jos taas jaksaisi

2008-10-26T22:46:00+02:00

tapella tämän vuodatuksen kanssa nimittäin. Joo, tilanne on entisenlainen. Kevyttä lipsuntaa koko ajan, paino ei nouse eikä laske. Vaalikahvien kanssa meni kakkuakin, mutta sitten taas perusruoka alkaa olla jo melkein kurillista. Tiistain tulos jäi julkistamatta, kun tämä vuodatus kiukutteli, mutta vaaka näytti 92,5. Olen nyt lopettanut joka-aamuisen vaa'alla ramppaamisen, vaikka en olekaan ihan varma onko se hyvä idea... Katsotaan.

Unia

2008-10-19T09:06:00+03:00

En tiedä onko viikonlopun kevyt lipsahtelu tullut uniin, mutta näin perin ruokapitoista unta. Uudessa lähikaupassa nimittäin jaettiin jokaisen ostoksen kaupan päälle mikä tahansa pakaste. Mies löysi omien ostostensa päälle paketin ankanrintoja, mielestäni loistolöytö. Minä olisin halunnut ottaa mansikkasorbettia, jota olisi ollut ihanassa noin 15 litran ämpärissä, mutta mies oli sitä mieltä että ei se mahdu meille. Tämän jahkailun seurauksena kassaneiti päätti, että minä otan pizzan ja meni saman tien mikrottamaan sen minulle lounaaksi. Kauhea ristiriita: en saanutkaan mitään hyvää, vaan ankean pizzan, mutta toisaalta kun se oli jo kuumennettu, niin se olisi pitänyt sitten syödä heti ja se oli ihan hurjan houkutteleva.

Ihmeellinen on ihmismieli. Vaaka saa tänä aamuna jäädä, eilen oli taas tarjolla typerää lastensynttäriruokaa, jota tietysti sorruin syömään.

Tasapainoilua

2008-10-16T21:27:00+03:00

Kovasti on ollut töitä tässä syömisen aloittamisessa. Ruoka kun on yleensä hyvää ja sitä on kiva syödä. Ja sitten tietysti maailma on täynnä kaikkea muutakin kivaa syötävää kuin ruokaa. Tänään esimerkiksi kävin pitkästä aikaa elokuvissa, ihan semmoisessa oikeassa elokuvateatterissa. Ja siihen on perinteisesti kuulunut se irtokarkkisäkki. Ei pussi, ei niissä enää pusseja tarjoilla, vaan hervoton kassi. Minä olen yleensä osannut ottaa hillitysti sinne pohjalle vain parisataa grammaa. Miehellä helposti lipsahtaa 300-400 grammaakin. Siis ihan törkeä kasa. Vaihtoehtona on ämpärin kokoinen laari popcornia. Ja vielä ennen elokuvan alkuakin mainostettiin että muista leffaeväät, kuvassa oli iloinen perhe, joista pienimmälläkin oli parin litran popparipänikkä.

No, ei se tietystä tällä elokuvissakäyntitiheydellä mikään katastrofi ole, mutta tulipa todistettua, että elokuvan näkee ja ymmärtää ihan syömättäkin. Ei ollut mitään evästä. Muutenkin olen yrittänyt lopettaa oheissyömisen kokonaan. Kun syödään, niin syödään, ja jos tehdään jotain muuta, niin ei syödä samalla. Sitä niin helposti lipsahtaa liikaa, kun ei keskity syömiseen. En enää edes lue ruokapöydässä, ja sitä tapaa sentään olen harrastanut yli 25 vuotta! Ei se ruoka taikka ruokaseura yleensä niin rumaa ole, etteikö sitäkin voisi katsoa. Ja seuran kanssa voi puhellakin.

Toistaiseksi tasapainoilu on sujunut ihan hyvin. Tänään taas ohitin aamiaisen ja korvasin sen mössöllä, mutta muut ateriat kyllä söin. Ei ehkä ihan parasta mahdollista ruokaa, kun ei ollut omatekemää, mutta annoskoot kohtuullisia. Ainoa sallittu lipsahdus oli pala daim-kakkua leffan jälkeen, kun käytiin miehen kanssa kahvilla. Sitäkin mietin pitkään, mutta totesin että menköön, ei me kuitenkaan taas päästä pitkään aikaan kahdestaan minnekään. Mutta joka tapauksessa siis syömisen aloittaminen rauhalliseen tahtiin on sujunut sen verran hyvin, että vaaka näyttää taas vähän pienempiä lukemia: aamulla oli mittarissa 91,5 kiloa. Alan uskoa siihen, että saatan olla joulun jälkeen 80-luvulla!

No jokohan tämä vihdoin toimisi

2008-10-16T17:11:00+03:00

Mokoma vuodatus ei ollut ollenkaan kaveria, hukkasi hyvät päivitykset ja pitkät selitykset. Räyh. Mutta jos nyt yrittäisi... ehkä tehdään muutama erillinen postaus, johon kootaan eri asioita. Ja päiväillään niitä menneisyyteen sitten jos se onnistuu... testing testing.

Virallinen tiistaitulos

2008-10-14T18:51:00+03:00

Vuodatuksen pykimisen takia tämä oikeasti on kirjattu vasta torstaina, mutta laitetaan tiistaille silti ;-) Eli 9 viikkoa nutrauksen aloituksen jälkeen, muutama päivä ruokailun aloittamisesta, oli virallinen vaakalukema 92,1 kiloa, eli takaisin tuli sen verran, että ei enää oltukaan viidessätoista menetetyssä kilossa :-P Virallinen viikon painoindeksi 38,13 kirjataan laatikkoon.

Ja voitte muuten uskoa että jaksaa nyppiä ne hassut muutaman sata grammaa nousua! Ja siis niin minimaalinen määrä, odotettavissa oleva painonnousu kuurin loppuessa on kuitenkin kilo tai pari, kun elimistöön taas kertyy sitä *skaa ja nestettä. Että turhia vingun, tilannehan on suorastaan loistava, jos tulee vain joku typerä puoli kiloa.

Jatkoa seuraa...